Syyspimeässä mietittyä

Heippa lukijat!
Ompa tässä ollut pimeää syksyä. Kylä on ollut hiljainen ja uinunut kuin karhu talviuntaan. Kynttilöitä olen sytytellyt harva se ilta, että jossain olisi valoa. Takkatuli on loimunnut tulikivitakassa upeasti joka ilta.
Aika silti kulua raksuttaa,vaikka olen ollut huonossa kunnossa koko syksyn.Selkä on ollut kipeänä ja kovasti särkyjä,ettei ole voinut olla tietokoneellakaan istumassa kirjoittelemassa. Nyt tuntuu tänäpäivänä olo paremmalta. Eilen kävin lääkärissä ja sain apua. Kyllä elämä antaa monenlaisia aikoja koettavaksi. Ehkä se on oppimista ja rikkautta sekin. Tulee asiat tärkeysjärjestykseen. Täytyy tässä virkistäytyä ja alkaa taas toimimaan reippaammin. Kyllä se siitä. Toivottavasti lunta tulee jolloinkin,että pääsisi hiihtelemään.Se on ihanaa ulkoilua. Ei täällä sivukylällä ole virikkeitä,on lähdettävä aina jonnekkin kulttuuri-tapahtumiin hakemaan vaihtelua ja virkistystä. Kirjoittaminen on yksi harrastus,mutta se on yksinäistä puuhaa. Siinä pitää olla hiljaa ja kotona vain.Ei se aina vaihtelulta tunnu. Nyt alankin lopettelemaan istumiseni tietokoneella,ettei selkäni rasitu liikaa,tulee taas kipeäksi. Jatketaan toisten lisää.

Rantakoivuja ravistellaan.

Kylmä syystuuli puhkuu maisemissa. Perännejärvi mustana lainehtii ja ruskankeltaiset lehdet tuulen
kourissa sinkoilevat sinne tänne. Tässä näyssä syntyy syksyinen runo-tunnelma.



          Tuuliko soittelee
Salainen hämärä.
Rummutus kolkuttaa räystäissä.
Akkunaan liimautuu pläjäys tuulenkouran lehtiä.
Havahdun-kesä takana.
Järvi raivoaa kylmän vaahdoissa
rantakoivut alastomina harmaina.
Kietaisen villasaalin harteilleni,
vilunväreet yllätti.
Sytytän takkavalkean.
Kynttilän etsin pöydälle,
katselen sen lämmintä liekkiä.
Tulkoon syksy-

         kirj. Elli

Luotiimpa bloki!

Heippa!
Ystävän avulla luotiin elämäni ensinmäinen bloki. On jännäää.... Yritetään tästä jatkaa!
Elämä on mielenkiintoista ja matkaa on kuljettu kuin on kohtalo kuljettanut.Paljon on taipaleelta koottavaa muistoihin joka on suurta rikkautta. On erilaisia aikoja koettu ja nähty joka on suurta aarretta näinä kehityksen aikoina mielessään kantaa. Tämä aika kiitää kehityksen teknologian kanssa
sellaista vauhtia,että ei tunnu aina järkevältä. Mihin tässä mennään. Täällä maaseudun hiljaisuuden
ja kauneuden keskellä sitä saa elää rauhassa sopusoinnussa elämän kanssa. Ei kiireistä melskettä kuulu. Työtä tehdään, mutta omaan tahtiin ja voimien mukaan.